Tuulen viemää

Jo vain minä niin ilahduin, kun on niin ihanan sateinen ja myrskyisä sää. Ihan on oikea syksyn tuntu. Minusta on mukavaa, kun päivät pimenevät, ja sade ropisee kattoon; silloin voi ihan luvalla istua sisällä kuuntelemassa radiota ja kutomassa siinä samalla vaikka sukkaa. 

Kyllä minä ennen olen tuulisellakin ilmalla ulkoillut ja siitäkin tykännyt, mutta jatkossa mietin, rohkenenko enää lähteä. Nimittäin toissa päivänä, kun uskaltauduttiin Vaarin kanssa kävelylle, niin ihan meinasi puhuri viedä minut mennessään, kun avasin sateenvarjon tihkusateelta suojaksi. Tuulenpuuska tarttui varjoon ja jeskamandeera, kun sai Variksen Mummu kyytiä! En ole sellaista laukkaa juossut sitten kouluaikojen. Vaari jäi kuin nalli kalliolle. Minä tarrasin varjosta kiinni molemmin käsin, enkä edes ajatellut päästää irti – en hoksannut, että niinkin olisi voinut tehdä. Varmaan ajattelin, että tulee sanomista, jos annan tuulen viedä meidän ainoan sateenvarjon, joka on ostettu syksyllä 1969 Veeti-enon hautajaisiin. 

Tuuli veti minut mukaansa niin nopeasti, etten ehtinyt edes pelästyä, ennen kuin varjo antoi periksi, ja pysähdyin kuin seinään. Sitten vasta säikähdin, ja ihan sydän alkoi läpättää. Onneksi ei tullut autoja vastaan!Vaarikin hätääntyi sen verran, että ei yhtään rutissut varjon rikkoutumisesta. Rinnalle päästyään totesi vaan henkeään haukkoen, että minullehan pitää jatkossa laittaa kiviä taskuun. 

Rikkimenneestä varjosta sain hyvän syyn ostaa itselleni oman sateenvarjon. Itse asiassa ostin uudet meille molemmille. Vaarille sellaisen samanlaisen mustan ja pitkävartisen kuin se rikki mennyt, mutta itselleni valitsin punaisen pamppumallin. Pieneksi pampuksi pakkautuvan mallin ostin siksi, että olen muillakin naisilla nähnyt tuollaisia käsilaukkuun mahtuvia varjoja. Punainen on minun lempivärini, mutta toimii nyt varjossa varoitusvärinä, että älä avaa tuulessa. Vaikka kyllä tuosta tapauksesta sellainen muistijälki jäi, että kun kuulen sanat ”tuulen viemää”, niin mieleen tulee muutakin kuin Clark Gable ja Vivien Leigh.