Kärpästen rouva

Jo vain minä niin ilahduin, kun helteet hellittivät sen verran, että jaksoin pitkästä aikaa käydä kävelyllä. Vaari ei malttanut lähteä mukaan, kun teeveestä tulee niitä Olymppialaisia.

Luulin jo, että yksin ja hiljaisuudessa täytyy minun kesäaamun kävelyllä käydä, vaan erehdyin pahasti. Minulla oli matkaseurana kokonainen pataljoona kärpäsiä ja taisipa siihen liittyä pari paarmaakin! En tiedä, mistä tulivat ja miksi juuri minun kanssani kulkivat, vaan samapa tuo. Siinä ne pörräsivät korvan juuressa kuin olisivat tärkeääkin asiaa toimittaneet. 

Yhtä hyvää kävelyseuraa ne olivat kuin vaari, ehkä parempaakin. Nämä sentään surahtelivat vastaukseksi jutuilleni. Jos olisin ymmärtänyt niiden kieltä, niin ties mitä mielipiteitä niillä olisi ollut kerrottavana. Siitä olen varma, että vastaan tulleen nuoren naisen lenkkeilyasu oli niidenkin mielestä turhan niukka. Meinasin neidiltä ihan ystävällisyyttäni kysyä, että oliko hän unohtanut pukea urheiluasunsa ja lähtenyt alusvaatteisillaan lenkille, vaan hän hölkkäsi vauhdilla ohi eikä ilmeisesti kuullut kysymystäni. 

Korhosen pihan kohdalla oli pakko pysähtyä ihailemaan rouvan kukkapenkkiä ja samalla pyyhkiä hikeä. Siinä vaiheessa kärpäset tuntuivat käyvän melkein liian tuttavallisiksi. Mietin, että ne luulivat tietysti  minua kukkaseksi, kun mekossani on niin värikkäitä kukkakuvioita!

Minä kiitin kärpäsiä seurasta ja selitin niille, että parempaa seuraa saavat Korhosen pihan oikeista perennoista ja perhosista, mutta kävi päinvastoin; taisivat kutsua lisää kavereita mukaan. Olisivatpa kaikki ystävät yhtä sinnikkäitä kuin kärpäset! Mitä kovempaa minä  kävelin, niin sitä innokkaammin tuntuivat pörisijät minua seuraavan.  Minä komensin niitä etäämmälle, vaan eivät nuo mokomat totelleet. 

Olihan se mukavaa, kun kärpäset kuuntelivat minun juttujani, mutta siitä en oikein tykännyt, kun yksi niistä yritti väkisin ängetä korvaani. Loppumatkasta pistin ihan juoksuksi, mutta siinä ne vaan pilvenä surisivat ympärilläni vielä kotiovella. Olen minä eläinrakas, mutta kärpästä en huoli lemmikiksi: siinä menee minullakin raja.

Kotiin päästyäni kerroin seuralaisista Vaarille, jolla oli heti selitys valmiina, vaikkei edes kääntänyt katsettaan tv-ruudusta: ”Ruusuksihan ne ovat sinua luulleet, kun ruusuvesi haisee tänne asti.” Se oli kyllä kauniisti sanottu niin epäromanttiselta mieheltä kuin Vaari!

Sadekesän autuus

Jo vain minä niin ilahduin, kun sääennuste lupasi vesisadetta koko loppukesäksi.

Alkukesäkin on ollut tosin melko viileä ja sateinen, mutta minua se ei ole haitannut alkuunkaan. Enemmän haittaa oli niistä parista kesäkuun loppupuolen hellepäivästä, kun meinasi ihan hikeä pukata. Nyt on paljon mukavampaa, kun ei tarvitse olla koko ajan aluspaitaa vaihtamassa, ja saa pitää villatakin päällä. Minulla on niin alaston olo ilman villatakkia.

Minä en ymmärrä jatkuvaa valitusta sateisesta kesästä. Sateeseen täytyy vain varustautua ottamalla sateenvarjo mukaan ja laittamalla kumisaappaat jalkaan. Ei siinä sen kummempaa pitäisi olla. Jos viluttaa, niin lisää vaatetta päälle. Kyllä viileä ja sateinen sää on helpompi kuin helle, sillä mitenkäs kuorit nahkasi pois silloin, kun sekin tuntuu olevan liikaa? Ei, ei. Ei ole helle mukavaa.

Sateella saa ihan hyvällä omallatunnolla kököttää kotona ja seurata teeveen päiväohjelmia, eikä kenelläkään ole mitään valittamisen aihetta. Jos poutasäällä viihtyy sisällä, niin heti on jälkipolvi huolissaan, ettei ulkoile tarpeeksi. Takaterassilla kahvittelua ei kuulemma lasketa ulkoiluksi, vaikka mitä muuta se muka on? Ulkonahan siinä istutaan.

Ei ole tarvinnut kukkia eikä nurmikkoakaan kastella. Siinä on meiltäkin säästynyt pitkä penni tänä kesänä. Saatikka se vaiva vaarilta, kun on pitänyt leikata ruoho! Takapihan nurmipläntti ei ole iso, vaan on sen leikkaamisessa silti oma vaivansa. Nytpä ei ole tarvinnut pöristää kuin pari kertaa, kun ei ole ruoho ehtinyt kasvaa niin vikkelään kuin aurinkoisina kesinä.

Nuorisoltakin on varmasti säästynyt rahaa, sillä poika ei liene moottoripyörällään tänä kesänä montaa kilometriä ajanut. Grillaaminenkin on kuulemma jäänyt sateen vuoksi, joten sadekesä on pakottanut hänet syömään kunnon ruokaa eikä pelkkää olutta ja makkaraa.

Onkohan kukaan muuten keksinyt tutkia kylmän ja sateisen kesän terveysvaikutuksia? Hukkumisiahan on tietysti vähemmän, se jo tiedetään, mutta ihan varmasti on vähemmän myös moottoripyöräonnettomuuksia ja epäterveellisen ruoan aiheuttamia veritulppia ja infartteja. Eikä kukaan pääse läkähtymään hengiltä, kun on viileää. Voi kunpa muutkin ihmiset ymmärtäisivät, miten terveellisen kesän ovat tänä vuonna saaneet!