Hyvä muisti

Jo vain minä niin ilahduin, kun totesin taas kerran, että minulla on hyvä muisti. Muistiasiat tulivat puheeksi, kun tytär oli nähnyt jonkun Muistiviikko-esitteen ja patisteli meitä Vaarin kanssa osallistumaan johonkin tapahtumaan.

Itse asiassa ikäisekseni, siis yli 80-vuotiaaksi, minun muistini on suorastaan loistava. Ainakin jos vertaan Sylviin tai Kaijaan. He muistavat vain ikäviä asioita, vaikka ovat monta vuotta minua nuorempia. 

Mukavien asioiden lisäksi minä muistan aina sammuttaa valot ja kääntää hellan pois päältä, kun olen sitä käyttänyt. Jääkaapin oven suljen huolella, niin kuin kaikki muutkin ovet. Tai en minä niitä erityisen huolellisesti sulje, mutta panen kiinni sen enempää ajattelematta. Ei sitä tarvitse erikseen muistaa, ainakaan minun, mutta toista se on Kaijalla: häneltä tuppaa jäämään kaikki ovet auki, ja sitten hän kopsauttaa päänsä milloin minkin keittiökaapin oven kulmaan. Ja valot palavat aina joka huoneessa. Minusta se on kummallista, ettei sellaisia asioita muista. Epäilen kyllä, että ne valot on päällä pimeänpelon vuoksi, mutta Kaija ei kehtaa tunnustaa sitä.

Nuoretkaan ihmiset eivät nykyisin ole kovin hyvämuistisia, mutta eipä heidän ole enää tarviskaan, kun kaikki löytyy kännykästä. Ennen oli pakko muistaa osoitteet ja puhelinnumerot. Nyt voi valita ruudulta tutun nimen, ja puhelin soittaa itsestään. Minä kun olin ennen ahkera kirjeiden ja korttien kirjoittelija, niin osaan vieläkin ulkoa ystävien ja sukulaisten osoitteet ja postinumerot. 

Nuorison mielestä kirjeiden kirjoittaminen ja postikorteilla muistaminen on kuulemma katoavaa kansanperinnettä. Tyttärenpojalta kun pyysin maisemakorttia Ruotsin reissulta, niin ressukka toi minulle kortin kun tuli käymään. Ei hänelle ollut tullut mieleenkään lähettää sitä postitse. ”Kauhee vaiva kirjottaa ja postittaa! Enkä mä tiedä teidän osotetta. Ihan oikeesti? Eiks mutsi näyttänyt kuvia kännykästä?” 

Vaarin muistista minä olen välillä huolissani. Olen miettinyt, että onkohan hänellä sellaisia ajoittaisia muistikatkoksia. Ainakin silloin, kun pitäisi lähteä kylään, niin kuin Turkuun Irman luokse, niin Vaari ei muista sellaisesta kuulleensa. Onneksi minä muistan kaikki tärkeät asiat – ja muistutan Vaaria laittamaan pyhähousut jalkaansa ennen Turkuun lähtöä.