Jo vain minä niin ilahduin, kun tuli aivan pilvinen päivä. Ilma vaan olla möllötti. Mielestäni se on harvinaista näin syksyllä. Ei tuullut, ei uhannut sateella eikä paistanut aurinko silmiin, joten Vaarilla ei ollut mitään syytä olla lähtemättä kanssani ”ylimääräiselle” päiväkävelylle.
Vaarin kävelyseura nyt toisaalta on vähän sama kuin kävelisi yksin, sillä vaikka minä kuinka yritän pitää keskustelua yllä ja tehdä huomioita naapurustosta, niin hän vaan marssii puhumatta. Minä puolestani tarkkailen naapureita ja heidän pihojaan, sillä televisiossa muistintutkijat kertoivat, että ihmisten, varsinkin meidän vanhojen, on hyvä pitää huomiokykyään yllä ja pysyä tarkkaavaisena.
Esimerkiksi tänään huomasin, että Korhosen piha oli haravoitu, Niemisen piha ei ollut. Järvisen Tuulalla roikkui keittiön pöytäliina pyykkinarulla kuivumassa, joten hänellä oli ollut kylässä se sukulainen, joka aina roiskauttaa kahvia liinalle. Mäkisellä puolestaan olivat lapsenlapset kylässä parhaillaan, koska hiekkaleluja oli portaiden edessä pitkin ja poikin.
Minusta tuo on hyvä suoritus, sillä Vaari kulkee usein niin kiivasta tahtia, että minulla on täysi työ kipittää perässä. Sekin kyllä vähän vaikeuttaa keskustelemista. Luulisi, että ihmisten tekemiset kiinnostaisivat toista ihmistä, mutta ei. Jotain Vaari saattaa matkalla murahtaa, mutta yleensä vain ohjeistaa minua, että ”Jätä kotiin tuo kommentointi.” Minä mitään kommentoi, vaan yritän keskustella.
Ei Vaarikaan toki sokkona kävele; kyllä hänkin jotain huomaa, nimittäin kulkupelit. Minä erotan värit ja jos tarpeeksi lähelle pääsen, niin tunnistan Volvon, Mersun ja Volkkarin merkit – ja Ooppelin tietysti, mutta minusta nykyautot ovat kaikki saman näköisiä.
Naapurien autot saavat Vaarin kielenkannat irtoamaan, mutta se tapahtuu vasta kotona. Varsinkin kun joku on vaihtanut autonsa, niin Vaarilla on monta painavaa mielipidettä, jotka hän mielellään jakaa muillekin. Silloin on minun vuoroni olla hiljaa ja nyökytellä kuulemisen merkiksi, vaikka itse asiasta minä en yleensä ymmärrä höykäsen pöläystä. Luennon kestäessä minä usein alan suunnitella seuraavan kesän kukkaistutuksia.