Jo vain minä niin ilahduin, kun kauppoihin oli tullut uusia joulutortun täytteitä. Löytyi vihdoin Vaarillekin mieluinen vaihtoehto iänikuisen luumumarmeladin korvaajaksi.
Vaari tykkää syödä joulutorttuja, ja minusta on aina mukava leipoa niitä. Peltitolkulla olen minä niitä aina joulunaikaan leiponut, sillä kaikki kyllä menee. Ainoa huono puoli asiassa on se, että kun Vaari ahmii luumutäytteisiä torttuja, niin hänen vatsansa toimii reippaasti.
Olen minä aiempina vuosina yrittänyt täyttää torttuja muillakin marmeladeilla, mutta ne ovat tupanneet olemaan liian vetisiä ja valuneet pois tai sitten Vaarin apsoluuttinen makuhermo on muka ilmoittanut, ettei ole ”joulumaku”. Aina tähän päivään asti on vain luumu kelvannut. Minä kun kuitenkin aina kokeilen kaikkea uutta, niin nyt tuli vastaan sellainen kaupan hillo, että kelpaa; maku on nimittäin rommikirsikka.
Jo purkin avattuani Vaari tuli keittiöön nuuhkimaan, että mikä täällä tuoksuu. Kuultuaan mitä purkissa oli, niin ensin tuhahti kirsikalle, mutta sitten oli hyvä, kun ei lappanut hilloa suoraan purkista suuhun. Ihan istui hellan viereen odottamaan ensimmäistä pellillistä ja itse latasi kahvinkeittimenkin, että saa heti kahvit tortun kanssa.
Rommikirsikkatortuista tuli uusi suosikki. Se sopii minulle, sillä minä olen aina pitänyt kirsikan mausta. Makuakin enemmän minua tosin ilahduttaa se, että kirsikkahillo ei vauhdita vatsaa samalla tavalla kuin luumuhillo. On eri mukavaa käydä siinä pienessä huoneessa, kun ei aina käynnin aluksi tarvitse avata ikkunaa tai ihmetellä unohtuneita ralliraitoja.
Mummu Variksen Blogi 